Kalatarinoita

Kesä tekee kovasti tuloaan ja myös vuoden ensimmäiset Nuuksio-retket ovat nyt onnistuneesti takana.
Lauantai 1.6.2013 jää ainakin omalta osaltani hyvin muistiin, eikä pelkästään hienon sään takia vaan myös saaliin takia.

Starttasimme taas päivään Ketun kanssa ”hyvissä” ajoin kello yhden jälkeen päivällä. Ennen kalaan pääsyä pistäydyimme sekä Hong Kongissa, että Motonetissä, itselläni oli tarvetta uudelle siimalle sillä tänään käytössä olisi Nooralle muutama viikko sitten hankittu Honkkarin Pro-Jigi-setti, kela & 210 cm pitkä vapa 45e, ei paha hinta. Hong Kongista ei tällä kertaa tarttunut matkaan mitään mutta Motonetin Ale-laarista mukaan lähti Spiderwiren Ultracast kuitusiima 0.28 paksuudella, paksuus siitä johtuen että siima kestäisi sekä uppotukit, että koskikalastuksessa mahdolliset kivet hieman paremmin kuin ohuemmat vastaavat.

Vuoden ensimmäinen Nuuksion reissu suuntautui samalle lammelle josta Kettu oli viime vuonna nostanut kiloisen ahvenen ja paikka on muutenkin ollut melko saalisvarma.

Auto parkkiin ja tavarat kantoon, puolen tunnin tarpomisen jälkeen saavuimme pelipaikoille. Muista Nuuksio-retkistämme poiketen pysyttelimme tällä kertaa vain yhdellä lammella eikä kalastuspaikkaa muutenkaan vaihdettu vaan keskityimme kalastamaan saman niemen nokkaa koko päivän ajan.
Kettu keskittyi tällä kertaa haukijahtiin uittaen isompia vaappuja ja jerkkejä päivän mittaa, itselläni käytössä oli lähes kaikki pakista löytyvät lipat ja lusikat.
Saalisvarmaltahan tuo paikka tälläkin kertaa vaikutti, Ketun kolmas heitto tuotti jo tärpin mutta molempien harmiksi kala ei tarttunut kunnolla kiinni ja muutaman vavantaivutuksen jälkeen kala oli omilla teillään.

Ensimmäisen tärpin jälkeen hiljaiseloa vietettiinkin sitten useamman tunnin ajan (lue yli 4 tunnin ajan), ahvenet kyllä satunaisesti seurasivat sekkä lippoja, että Ketun uittamia vaappuja mutta yhtään tärppiä ei tullut.
Tärpittömyys loppuikin sitten melko tarkasti puoli kahdeksan aikaan, kerkesin Ketulle huikkaamaan että tietävätköhän ahvenet että niiden ruoka-aika olisi nyt, tähän Kettu totesi että voisin työntää pääni veden alle ja kutsua kalat syömään 🙂 En kuitenkaan päätäni alkanut kastelemaan ja huusinkin kutsuhuudon ”Syömään” ja samantien ensimmäinen ahven oli siiman päässä.
Ahven tarttui Calicocatin Puna-Musta-Valkoisella lipalla varustettuun harmaaseen kumikalaan. Olen aikaisemminkin samantyylisiä lippoja omistanut mutta koskaan en ole niillä kalaa saanut (ovat jääneet vähemmälle käytölle koska lipat eivät ole kunnolla pyörineet). Lyhyen valtataiston jälkeen selviydyin tämän taiston voittajana ja kala kävi kuvattavana ja päästettiin takaisin kasvamaan.

Päivän ensimmäinen ja ottipeli

Ensimmäisen kalan nousemisen jälkeen oletin että nyt se syönti alkaisi todenteolla mutta.. seuraavaa tärppi saatiinkin taas odotella yli tunnin ajan.

Seuraavan tunnin aikana ehdin vaihtamaan uistinta useaan otteeseen mutta kalat eivät osoittaneet kiinnostusta muita vieheitä kohtaan.

Yli tunnin odotus ei tuntunut enää missään kun seuraava kala iski. Olin tahkonut suuntaan jos toiseen tuolta niemen kärjestä päivän ajan mutta vähemmälle kalastukselle jäänyt, lammen matalampi puoli tarjosikin sitten varsinaisen yllätyksen. Aggressiivisen tärpin ja onnistuneen vastaiskun jälkeen Nooran uusi jigivapa sai kyytiä, vavan löysä kärki taipui kuin heinä kesämyrskyssä ja kelan jarru huusi jatkuvalla syötöllä. Mielessäni kävi tässä vaiheessa että minkä majavan olen siimani päähän tarttutanut. Tässä vaiheessa syke nousi ja viime syksyn ensimmäinen mitat täyttänyt meritaimen tuntui kevyeltä kauralta tämän saaliin rinnalla (johtunee varmaan jäykemmästä vavasta ja jykevämmästä kelasta jota merellä käytin), kala vei siimaa ja kalamiehellä tuli kiire huutaa apuvoimia paikalle. Kettu tulikin paikalle pikamarssia ja totesi että kala on luultavasti jäänyt kyljestä kiinni kun se pääsee noin hyvin vetämään siimaa ulos ja poukkoilemaan edestakaisin.
Kalan meno tuntui hetken teutaroinnin jälkeen hieman laantuvan ja rohkaistuin kääntämään kelan jarru hieman kireämmälle, olihan kelalle puolattu juuri muuta tunti sitten siimaa jonka pitäisi kestää lähes 25 kilon rasitusta.

Kala alkoi lähestyä rantaa ja muutama metri ennen rantaa totesimme ketun kanssa ettei kala ollut kyljestään kiinni vaan siiman päässä oli meidän sanoin ”järkyttävän” kokoinen ahven joka oli iltapalakseen kelpuuttanut tuon aiemmallekin ahvenelle kelvanneen Calicocatin.
Tässä vaiheessa Kettu ilmoittei ettei hänellä ole haavia mukana vaan nyt käytettäisiin leukapihtejä… Sain kalan rannan tuntumaan ja Kettu nappasi siiman käteensä ja yritti saada kalaa kiinni leukapihteihin. Kalan nostamiseen mennyt aika tuntui kalastajan näkökulmasta ikuisuudelta mutta uskon että oikeasti tuo nosto-operaatio suoritettiin melko nopeasti.

Kala saatiin ylös ja tämän jälkeen ahvenalle suoritettiin mittaus ja punnitus, strategiset mitat tälle lammen kasvatille olivat 47 cm pituutta ja 1.3 kiloa painoa. Ei ihmekään että kala pisti kovasti kampoihin, jopa kovemmin kuin viime syksyn taimen joka oli 51 cm ja 1.4 kiloa, ahven kun on muodoltaan hieman kulmikkaampi kuin virtaviivaiset taimenet.

Ahvenennätys uusiksi, 47 cm & 1.3 kiloa ja iloinen kalastaja

Mittausten ja kuvaamisen jälkeen kala päästettiin myös takaisin kasvamaan, tuottavathan nuo isoimmat yksilöt huomattavan määrän lammen jälkikasvusta vaikkei kookkaita yksilöitä niin monia olekaan (Tutkimus aiheesta).

Allekirjoittaneen kädit tärisivät tuon kalan nostamisen jälkeen sen verran, että ansaittu tauko oli paikallaan. Muutama vielä jäljellä ollut salamitanko napaan ja kulaus virvoitusjuomaa ja olin jälleen valmis kalastamaan.
Ensimmäinen heitto ja jälleen nappasi, tällä kertaa normaalin kokoinen ahven ja uistimena edelleen tuo Calico. Sama kaava jälleen, kalasta kuva eikä muita mittauksia jonka jälkeen tämäkin raitapaita päästettiin takaisin polskuttelemaan.

Päivän kolmas, mukavan kokoinen hänkin

Kolmannen kalan jälkeen ahvenen syönti loppui, tai ainakin me emme enää niitä saaneet. Pakkasimme tavaramme ja aloitimme kotimatkan. Kotimatkalla pysähdyimme vielä kokeilemaan josko hauki olisi syönnillä, viime vuodesta tuttu pitkään matalana jatkuva ranta ei kuitenkaan osoittanut merkkejä kalojen läsnäolosta ja hyttyset alkoivat kiusaamaan kalastajia siinä määrin että päätimme paeta pois metsän keskeltä.