Hyvin sujuneen Linlon retken jälkeen oli jälleen aika suunnata kulku kohti Pohjois-Espoon jylhiä erämaamaisemia, tällä kertaa kohteena oli kolmen lammen rypäs Nuuksiossa.
Aikaisemmista reissusta viisastuneena suoritimme lähdön hieman normaalia myöhemmin, Kettu kun oli viikon aikana käynyt muutamaan otteeseen toteamassa että kalat alkavat aktivoitumaan lammilla vasta hämärän laskeutuessa.
Hämärä ja metsälammet eivät tänä vuonna näytä kalastajan vinkkelistä olevan mikään miellyttävin kokemus, hyttysiä parveilee ympärillä enemmän kuin laki sallii..
Lampi 1:
 |
||||||
| Näkymä ensimmäisen lammen rannalta, vielä kun aurinko paistaa |
Ensimmäinen lampi oli ilmeisesti aikoinaan padottu suon pahainen, saapuessamme lammen rannalle saimme kuitenkin osviittaa että jotain elämää lammessa olisi, rantakaislikosta molskautti karkuun normaalia särkeä isompi lammen asukki.
Syvyyttä suolle oli kertynyt noin 1.5 metriä, lipalla heitellessä kasvustoa kuitenkin tarttui ajoittain mukaan. Aktiivisen uistimenvaihtorumban jälkeen hylkäsimme tämän ensimmäisen lammen alle tunnin heittämisen jälkeen ja suuntasimme kulkumme kohti päivän jälkimmäistä lampea, lampea josta Kettu oli muutama ilta aikaisemmin napannut pari kiloisen hauen rannan paremmalle puolelle.
Siirtymän aikana heitimme vielä muutaman heiton lammen perukoilla olleeseen lahden poukamaan mutta tuloksetta.
Lampi 2:
Lyhyen patikoinnin jälkeen saavuimme illan jälkimmäiselle lammelle. Jo lammen alkupää antoi olettaa että lammessa tulisi olemaan suurempiakin vonkaleita, ainakin rannan pääkallon perusteella 🙂
 |
||||||||||
| Suuremman pedon tuotos? |
Kettu jäi yrittämään tuota suurpetoa joka oli komean pääkallon nostanut kannon nokkaan ja itse suuntasin kulkuni kohti heittokelpoista paikkaa. Lyhyen etsinnän jälkeen heittopaikka löytyikin, heittoaluetta tosin rajoitti paikan oikeassa reunassa pystyssä seissyt kelottunut puu.
Muutama heitto sujuikin ilman suurempia ongelmia mutta kolmannella heitolla Niksin Haukitiikeri jäikin tehokkaasti veden alla piilotelleeseen uppotukkiin tai tukin oksaan kiinni. Tukki antoikin oivan vastuksen minulle mutta lopulta selvisin taistelusta voittajana, tosin kolmihaarainen Haukitiikeri oli muuttunut kaksihaaraiseksi (jo toinen kerta tämän kesän aikana).
Keräsin kimpsut ja kampsut ja suuntasin kulkuni minut jo tässä vaiheessa ohittaneen Ketun perään.
Kun saavutin Ketun, oli hän pystyttänyt jo leirin samaisen niemen nokkaan josta muutamaa päivää aikaisemmin oli tuo parin kilon hauki noussut. Niemi oli alustaltaan erittäin soinen, kalastus ja paikkojen vaihtaminen tapahtui mättäiden päällä hyppimällä.
 |
| Näkymä leiristämme jälkimmäisellä lammella |
Aluksi kalastus sujui rauhallisesti, kaloja ei näkynyt ja kalastajat pystyivät keskittymään lähes täydellisesti hyttysten hätistelemiseen.
Tällä kertaa Kettu järjesti meille illan toimintaosuuden, Ketulla oli ilmeisesti siima kiertynyt vaparenkaan ympäri eikä hän huomannut tätä heittämisen aikana.. NAPS ja popperi lensi komeassa kaaressa kohti lammen keskustaa. Ei muuta kuin pitkäheittoisimmat uistimet siiman jatkoksi ja toivotaan-toivotaan heittoja kohti tuota veden pinnalla kelluskelevaa popperi, josko popperiin olisi jäänyt pätkä siimaa johon uusi uistin sattuisi tarttumaan.
Varttitunnin heittelyn jälkeen Kettu saikin uistimen nokassa olevasta siimasta kiinni ja popperi saatiin takaisin rantaan, hyvä näin, ei jäänyt uistin kalojen tai lokkien riesaksi, seuraukset olisivat voineet olla ilkeät.
Hämärä alkoi jo tekemään tuloaan, kello lähestyi ilta yhtätoista kun ensimmäinen hauki tarttui koukkuihimme, tällä kertaa Ketun sinertävään 14-senttiseen Zalttiin. Erittäin lyhyen taistelun jälkeen hauki kävi rannalla kuvauksessa ja punnituksessa ja tämän jälkeen kala päästettiin takaisin metsästämään iltapalaa.
 |
| Illan ensimmäinen ja ottipeli |
Ensimmäisen kalan jälkeen ehdimme kalastelemaan vielä noin 10 minuutin ajan ennenkuin illan toinen ”peto” oli koukussa kiinni, tällä kertaa kala oli minulla kiinni, vieheenä Niksin Haukimyrsky neonkeltaisella lipalla. Saamani hauki oli edeltäjäänsä pienempi ja sekin päästettiin kuvauksen jälkeen takaisin kasvamaan, valitettavasti valaistus oli tässä vaiheessa liian huono kännykkäkameralle eikä kalasta saatu kunnollista kuvaa. Ennen tämän pedon iskua, mahdollisesti isompi hauki kävi muutamaan otteeseen hyökkäilemässä siimaani mutta uistin ei tälle kelvannut.
Koska minulla oli seuraavana päivänä jälleen töitä niin pakkasimme kamppeemme ja jätimme lammen hauet vielä kasvamaan.
Kotiin päästyäni päivittelin vielä Facebookissa että olisi mukavaa jos Niksi uistimiin saisi varakoukkuja ja muutamaa päivää myöhemmin Tamperelainen Martekman-liike vastasikin pyyntööni lisäämällä noita Haukitiikereissä ja Haukimyrskyissä käytettäviä kaninkarvalla varustettuja kolmihaarakoukkuja myyntiin, pitänee täydentää varastoa jahka tilanne tilillä tuon sallii.
Ilta oli kaikenkaikkiaan vallan onnistunut, hyttyset inisi korvissa ja saalista kertyi, seuraavan työviikon jaksaa aina kun muistelee menneitä retkiä ja suunnittelee mielessään seuraavia rientoja.
Kalatarinoita 