Mökkireissun jälkeen oli jälleen aika palata pääkaupunkiseudun rikkaille kalavesille. Suuntasimme matkamme tiistaina 22.5 kohti Kirkkonummen Linloota.
Tiistain sää suosi tällä kertaa kalastajia oikein olan takaa, aurinko paisteli koko kalaretken ajan kirkkaalta taivaalta, vaikka välillä horisontissa jyrisikin kaukainen ukkonen.
Lähdimme liikenteeseen jälleen Linlon satamasta puoli neljän aikaan iltapäivällä ja edellisten kertojen tapaan, suuntasimme kulkumme kohti Hilan leirikeskuksen läheisiä rantoja josta viime vuonna saimme hyvin haukia. Pikaisen matkanteon jälkeen saavuimmekin paikalle ja aloitimme kalastamisen.
Sanotaan että kolmas kerta toden sanoo, toivottavasti näin ei kuitenkaan ole, sillä reilun puolen tunnin haravoinnin jälkeen totesimme että voisimme siirtyä hieman väljemmille vesille ja kokeilla josko ahven olisi syömätuulella, hauki ei ainakaan tässä ensimmäisessä lahdessa liikkunut, tai jos liikkui niin nälkäiset yksilöt onnistuivat vastustamaan meidän tarjoamiamme vieheitä.
Moottori käyntiin ja kohti seuraavaa ottipaikkaa, paikaksi valitsimme syvänteen reunan joka rannan suunnasta rajoittui kallioon jonka päältä varikset olivat löytäneet tunnistamattomaksi jääneen eläimen raadon jota useampi varis kilpaa kävi nokkimassa.
Ahvenen narraamisen aloitimme lipoilla, oma valintani oli Calico Cat (Musta-Puna-Valkoinen), tuo kun on tuntunut kelpaavan lähes joka paikassa ahvenille ja jossen väärin muista niin on lippaa tainut haukikin maistamassa.
Aikani lippaa heiteltyäni totesin että lippa ei tunnu kelpaavan tällä kertaa, oli siis aika vaihtaa jigiin. Siiman päässä kävi sekä keltainen, että valkoinen jigi mutta kalat pysyivät piiloissaan. Aikamme heiteltyämme päätimme siirtyä Peuramaa Golfin suunnasta virtaavalle Värnäs Sundille, kapealle joelle josta kuulemma ajoittain haukeakin nousee.
 |
| Allekirjoittanut miettii vakavana seuraavaa siirtoa.. |
Uistelimme siirtymätaipaleen ajan, tällä(kään) kertaa koukkuihimme ei tarttunut muuta kuin vesikasvustoa.
Värnäs sund tarjosi sitten taas Suomen luonnon kauneutta, keskellä peltoja virtaavan joen varrelle oli joku luonnonystävä jaksanut raahata 20-tuumaisen kuvaputkinäytön, ”kas, sattui tälläinen mukaan, jätetään se tuohon joen rantaan..”. Ei voi kun ihmetellä mitä tuollaisen ihmisen päässä liikkuu? Luuleeko nämä sankarit että joku toinen sitten kerää heidän jätöksensä pois luonnosta? Epäilen..
Sama asia ihmetyttää myös muuallakin liikuttaessa, tuntuu siltä ettei kalastajatkaan välitä pätkän vertaa ympäristöstään jossa he rakasta harrastustaan voivat harjoittaa, sotkeutuneet siimat pyritään piilottamaan rantakivien koloihin ja uistin- ja lukkopakkaukset heitetään surutta rannalle siinä toivossa että ihme ne korjaisi pois heidän poistuttuaan.
Ketun kanssa ollaankin tultu siihen tulokseen että kalamiehen kokemus mitataan sillä, kuinka paljon roskia hän pystyy luontoon heittämään, ja viimeisen vuoden perusteella Suomi taitaa olla melko täynnä jokseenkin kokeneita kalamiehiä. Omalta osalta voin todeta sen, että kaikki mitä metsään jaksan kantaa, jaksan myöskin kantaa pois.
 |
| Kettu & Arto maireana |
Tilityksen jälkeen takaisin aiheeseen ja Värnäs sundille, veneemme lipui hitaasti tuon keskustelua aiheuttaneen näytön ohi samalla kun kaksi kurkea laskeutui noin 100 metrin päähän meistä.
Aina kun veneemme ajautui kohti rantojen matalia osuuksia, pystyimme näkemään kuinka haut lähtivät rantakaislojen seasta karkuun venettämme. Kovasta yrittämisestä huolimatta emme saaneet näitä rantaruovikossa vaanivia pikkupetoja tarttumaan joten päätimme suunnata vielä takaisin aukeammille vesille.
Lipuessamme takaisin joen alavirtaa kohti näimme myös täkyongella olleen kalastajan, ilmeisesti hänellä oli kaksi vapaa käytössä sillä juuri kun olimme ohittanee hänet, nosti herra melko kookkaan oloisen lahnan rannalle.
Päästyämme takaisin avovesille suuntasimme kohti ulkosaaria jossa tarkoituksemme oli saalistaa taimenta.
 |
| Taimenvesillä ? |
Taimen ei tuntunut kuitenkaan olevan liikkeellä joten tämäkin Linlon keikka jäi tällä kertaa tyhjäksi arvaksi, tai en sanoisi ihan tyhjäksi, mikäs kalastajan on paistatellessa hyvässä seurassa pilvettömältä taivaalta paistavan auringon alla samalla tietäen että aina on mahdollisuus saada kalaa vaikka tällä kertaa Ahti ei suonutkaan antejaan.
Kalatarinoita 