Linlo

Merikausi pakettiin

Posted on by Kalastajani

Tämän vuoden merikausi ainakin veneen kanssa on nyt paketoitu. 2.12.2014 sain kapteenilta pahaenteisen puhelun jossa kapteeni kyseli olisiko minulla illalla aikaa käydä satamassa. Aikaa kun oli niin suuntasimme Linlon satamaan toteamaan että satamassa oli jo muutaman sentin paksuinen jääkerros. 

Kapteeni suuntasi kohti venettä ja minä jäin odottelemaan vaneen saapumista trailerin kanssa. Pienimuotoisen jäänmurtajakokeilun jälkeen Silverin vene saatiin turvallisesti trailerille ja toimitettua talviteloille. Tänäkin vuona jo perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän kalareissu jäi kokematta, tosin itsenäisyyspäivän sääkin oli sellainen että merille ei olisi tehnyt mieli vaikka jäätilanne olisikin antanut vielä mahdollisuuden. Nyt jäädään vain odottamaan huhtikuuta ja hauen kutua.
Itselläni olisi vielä tarkoituksena ensi viikonloppuna suunnata Hartolaan ja käydä kokeilemassa vieläkö Tainionvirrassa on eloa. Toivotaan että koko päiväksi luvattu sade muuttuu vielä hieman inhimillisemmäksi sääksi.
Ensi kesää odotellessa

Elossa ollaan!

Posted on by Kalastajani

Ohoh, edellisestä päivityksestä onkin kulunut reilu vuosi, allekirjoittanut on kuitenkin edelleen elossa ja kuluttaa aikansa kalassa, tästä syystä blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle viimeaikoina…

Summataan tähän yhteen tekstiin kohokohdat kaudelta 2014 vaikka kausi vielä jatkuukin meritaimenen perässä, muutama reissu jo Porkkalassa ja Kirkkonummen edustalla onkin jo keretty tekemään laihoin tuloksin.
Kausi polkaistiin käyntiin tänä vuonna ennätysaikaisin jo huhtikuun 12:sta päivänä Nuuksiossa, lampi jossa olimme jo kahdesti aikaisemmin Ketun kanssa vierailleet, tarjosi jälleen samaa kuin kahdella aikaisemmalla käynnillä, yksi hauki heti alkupäivästä ja tämän jälkeen loppupäivän aikana ei mitään tapahtumia. Tällä kertaa päivän ainoa saalis tarttui minun tarjoilemaan violettiin Real Eeliin jäälautan reunalta. 
Kauden ensimmäinen
Huhtikuun lopulla aloitimme venekauden Linlossa, aluksi jahtasimme meritaimenta mutta taimenten poissaollessa siirryimme haukijahtiin. Oma luottoaseeni huhtikuun lopulla oli Eumerin Spintube, aikaisemmin olin kokeillut Abun vastaavia karvaviritelmiä laihoin tuloksin, mutta Eumerin vastaava tuntui kelpaavan paremmin kuin hyvin keväthauille, päivän saldoksi jäi omalla kohdalla muistaakseni 5 haukea jotka kaikki päästettiin takaisin kasvamaan. Eumerin Spintube on hauenkalastuksessa mukava siinä mielessä, että uistimessa on vain yksi koukku joten se on helppo irroittaa kalasta toisinkuin yleensä haukikalastuksessa käytettävät uistimet joissa on vähintään yksi kolmihaarakoukku.
Kettu nappasi ensimmäisellä haukireissulla päivän komeimman kalan ja paranteli samalla omaa ennätystään reilulla 1.5 kilolla.
Kettu ja 6.6 kiloinen komistus
Ennätyshauki nappasi jigillä viritettyyn spinneriin kaislikon reunalta.
Seuraavan kerran pääsinkin kalaan vasta vapun jälkeen Mäntyharjun Kaivannonkoskella, tavoitekalana tällä kertaa taimen. Taimen oli melko aktiivisella syönnillä koko viikonlopun ja aikasempi Kaivannonkosken ennätystaimeneni, 37 senttiä jäi historiaan kun rannalla kävi kuvattavana 43 senttinen sukulainen. Aikaisempina vuosina tuo 43 senttiä olisi jo ollut mittakala mutta vuoden alussa tullut uudistus nosti taimenen alamitan 60 senttiin joten vielä muutaman vuoden saavat nykyiset taimet koskessa ja järvessä kasvaa ennenkuin mittakaloista voi unelmoida.
Kauden ensimmäisen koskireissun saldoa
Kesäkuun lopulla pääsin tutustumaan verkkokalastuksen tehokkuuteen ja siihen, kuinka verkot eivät valitse saalistaan. Olin uistelemassa Mäntyharjulla ja erään kaislikon ohi uistellessani huomasin että kaislikon edustalle oli viritetty verkot ja verkoissa oli jotain sellaista joka ei kuulunut verkkoihin. 
Ansa verkoissa, verkoista vapautettuna ja toipumassa rannalla
Verkoissa oli Härkälintu joka oli onneksi vielä elossa. Soutuvene kohti verkkojen lippua, soitto verkkojen omistajalle joka oli ymmärtäväinen asian suhteen ja totesi ettei verkkoja tarvitse säätellä, tärkeintä olisi se että lintu saadaan elossa pois verkoista. Leikkasin linnun irti verkoista ja leikkelin linnun ympärillä olleet verkon säikeet pois linnusta jonka jälkeen soudin takaisin mökkirantaan jossa Ansaksi nimetty Härkalintu keraili voimiaan ja lämmitteli noin 45 minuutin ajan jonka jälkeen illallisen metsästys jatkui. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Heinäkuun alku tarjosi myös allekirjoittaneelle uuden hauki-ennätyksen. Aikaisempi ennätys, 3.3 kiloa siirtyi historiaan ja uusi ennätys kirjattiin 6.4 kiloon klo 17:sta maissa matalikon laidalta 12 senttiseen kalajigiin iskeneellä haukimammalla. Kalan noston kanssa koettiin pieniä ongelmia sillä mukana oli vain perhokalastukseen tarkoitettu haavi jonne kala ei olisi millään mahtunut. 
Pienen pähkäilyn jälkeen saimme kalan suostuteltua veneen viereen ja tämän jälkeen nostin hauen kuvattavaksi veneeseen kiduskannen alta. Kuvauksen jälkeen kala päästettiin takaisin elementtiinsä, josko ensi vuonna sama kala tulisi isompana kuvattavaksi 🙂
6.4 kiloa, 95 cm ja muikea kalamies

Kesä tarjosi vielä neljännenkin ennätyskalan, tällä kertaa ahvenen muodossa ja saajana allekirjoittaneen kauniimpi osapuoli. Kesäillan uistelureissulla 40 senttinen, 960 grammainen ahven kelpuutti iltapalakseen Calicocatin toiseksi pienimmän version perinteisellä puna-valkovärityksellä. Yllätys oli melko suuri kun kala nappasi kiinni ja alkoi viemään siimaa oman tahtonsa mukaan.

https://youtube.googleapis.com/v/nDXVCsG2fqc&source=uds
Yllä video ahvenen paluusta järveen, kuvaus suoritettiin keväällä hankitulla Go Pro Hero 3:lla.
Tuossa lienee tärkeimmät tapahtumat keväältä ja kesältä 2014, katsotaan josko syksy toisi vielä uutta materiaalia blogiin.

Linlon kirous rikki, 18.5.2013

Posted on by Kalastajani

Iltaa kaikille tasapuolisesti!

Lauantai 18.5.2013 merkitään kalentereihin päivänä jolloin Linlon kirous rikottiin. Linlon kirous, mikä se on? Olemme muutaman vuoden ajan käyneet melko aktiivisesti kolmistaan allekirjoittaneen, Ketun ja Arton kanssa ruoppaamaassa Linlon rantoja ja luotoja, kahden vuoden ajalle ei ole osunut yhtään sellaista päivää että kaikki kolme kalamiestä olisi saaneet kalaa, kalaa on kyllä lähes aina saatu mutta aina kalat ovat keskittyneet yhdelle tai kahdelle kalamiehelle.

18.5.2013 muistetaan päivänä jolloin me kaikki saimme kalaan. Arto soitteli perjantai-iltana minulle josko seuraavana päivänä olisi kiinnostusta lähteä kuhaa uistelemaan? Lyhyen neuvottelun jälkeen sainkin luvan kotopuolesta ja seuraavan päivän varusteiden pakkaaminen käynnistyi välittömästi.

Lauantai-aamu valkeni puolipilvisenä ja suuntasimme kulkumme Linlon venesatamaan, matkan varrella taivas meni jo täysin pilveen ja mieleemme juolahti oliko vaatetta pakattu sittenkään tarpeeksi kun varustuksena oli vain aurinkoisen päivän varusteet.

Matkasimme aluksi pienen saaren kupeeseen heittämään kuhaa, kuhaan kestityimme koska muutamaa päivää aikaisemmin oli lööppilehdissä komeasti uutisoitu Suomesta nousseesta ME-kuhasta (ME-Kuha) joten oletimme kuhan olevan jo syönnillä. Vajaan tunnin rantaviivojen ja kaislikoiden koluamisen jälkeen totesimme että kuha ei tainnut vielä merellä olla yhtä nälkäisenä kuin sisävesistöissä. Tärpittämän tunnin jälkeen totesimmekin että voisimme siirtyä hieman lähemmäs Kirkkonummea ja kalastaa kuhaa siirtymän ajan uistelemalla.
Kolmella vavalla saimme melko hyvin katettua vesistön eri kerrokset mutta tälläkään metodilla emme kuhista tehneet havaintoja.

Uistelu päättyi kaislikon reunaan (allekirjoittaneen vaappu pohjassa pakotettuna), sain vaappuni ylös ja totesimme että voisimme tuon kaislikon reunustan heitellä ja jatkaa tämän jälkeen taas uistelua.

Ehdimme lipumaan kaislikon reunaa muutaman heiton ajan kunnes päivän ensimmäinen hauki oli siiman päässä, tartuttajan Arto, uistimena särkiväritteinen 12 senttinen vaappu. Kevät hauki olikin totuttua agressiivisempi ja hauen saattaminen veneeseen asti otti oman aikanasa mutta lopulta kala saatiin haavittua ja punnittua, lähes 2.5 kiloinen hauki sai kunnian olla päivämme ensimmäinen kala.

Päivän ensimmäinen ja Kettu takapiruna

Kuvaus ja hauki takaisin veteen. Jo muutaman heiton jälkeen Artolla oli jälleen hauki samassa vaapussa kiinni, jälkimmäinen yksilö olikin hieman edeltäjäänsä vaisumpi ja kala kävikin veneessä punnittavana ja kuvattavana huomattavasti vähemmällä suostuttelulla kuin edeltäjänsä. Puntari pysähtyi jälkimmäisen kohdalla 2.4 kiloon.

Toisen kalan jälkeen alkoikin sitten tapahtumaan oikein kunnolla, ensimmäisenä tärppäsi minulla. Pirteä keväthauki huudatti oman aikansa jarruani mutta lopulta selviydyin tästä taistosta voittajana ja hauki saatiin haavittua ylös. Kun kalani oli jo veneessä, nappasi Arto jo kolmannen kalan samalla vieheellä, väsytystaisto jäi itseltäni hieman taka-alalle sillä oma kalani päätti kierähtää muutaman kerran haavissa kun irrotin uistinta kalan suusta… Kauhea sotku haavissa mutta siitäkin selvittiin.

Omalta osalta vuoden ensimmäinen

Kettu avitti Arton kolmannen kalan veneeseen leukapihtien avulla ja jatkoi itse kalastusta kun kala selvästi oli syönnillä. Kalastusta ei kauaa tarvinnut jatkaa kun Ketun siiman päässä oli myös hauki. Ketun kala tarttui myös harmaasävyiseen vaappuun, omani sain sini-harmaalla vaapuntapaisella, Nils Masterin Big Mouthilla, kyseinen uistin on muutaman vuoden takaa heräteostoksena pakin täytteeksi päätynyt eikä uistin ole paljoakaan vettä nähnyt mutta kirjoitusten perusteella uistin toimii ainakin uistelussa melko hyvin, pitänee joskus tuotakin testata.

Ketun kalalle painoa oli siunaantunut myös lähes 2.4 kiloa, omani oli muistaakseni 2.2 kiloa.
Kaikki hauet tartutettiin saman kaislikon edustalta n. tunnin heittelyn sisällä, tämän jälkeen toiminta hiljen, muutama hauki seurasi ja helmi-räsäsessäni oli hauki hetken aikaa kiinni mutta kala sylkäisi uistimen ulos kolmen metrin päässä veneestä.

Loppupäivä sitten kierreltiinkin sitten kaislikoiden reunoja, mutta tärppejä ei tuon tapahtumarikkaan tunnin jälkeen saatu.

Illan päätteeksi kävimme vielä Linlon retkeilysaaressa grillaamassa makkaraa nuotiolla ja toteamassa että kostean puun syttymiseen voi tuhlata lähes täyden talouspaperirullan  😀

Seuraavaan viikonlopun retki kohdistuikin sitten vuoden ensimmäistä kertaa Nuuksion suuntaan mutta tuosta retkestä kirjoitetaankin sitten toiste.

– Jani

Kausi käyntiin Linlossa 4.5.2013

Posted on by Kalastajani

Pitkä talvi oli viimeinkin ohi, saimme perjantaina sovittua että kausi lähtisi käyntiin lauantaina 4.5.
Lauantai-aamu valkeni melko harmaana mutta päästyämme Linlon satamaan pilvipeite alkoi jo repeilemään ja aurinko alkoi kurkistelemaan pilvien välistä mukavasti lämmittäen.

Satama oli vielä melko tyhjänä

Syksyn reissut mielessämmä pohdimme alkuun minkä kalan perässä tänään oltaisiin, hauen vai meritaimenen? Nopean pohdiskelun jälkeen totesimme että syksystä jäi niin hyvä maku suuhun, että tänäänkin koittaisimme jallittaa taimenia ja jos taimenta ei näkyisi, kohdistaisimme tarmomme haukia kohtaan.

Viritimme pyyntivälineet kuntoon ja siirryimme ensimmäisen luodon läheisyyteen, olemme tuolla luodolla jo parin vuoden ajan käyneet emmekä tällä porukalla ole koskaan kalaa tuolta saaneet. Omalta osalta kausi alkoi jälleen lupaavasti, jo muutaman heiton jälkeen Aaveeni oli tiukasti kivien välissä kiinni eikä uistin suostunut lähtemään irti ilman väkivaltaa. Koukut hieman suoriksi, mutta tärkein eli uistin saatiin kuitenkin pelastettua.
Noin vartin kalastelun jälkeen Arto totesi kalan olevan kiinni, syksyllä hyväksi todettu kelta-valkea Salamander oli jälleen tuottanut tulosta ja siiman päässä rimpuili kirkkaan hopeinen meritaimen. Lyhyen väsyttelyn jälkeen kauden ensimmäinen taimen kävi veneessä kuvattavana ja tämän jälkeen kala päästettiin takaisin kasvamaan. Istutettu taimen oli kasvanut 40 senttiseksi ja kyljen jäljistä päätelleen kala oli ainakin kerran käynyt jo verkoissa rimpuilemassa.

Arto ja kauden ensimmäinen kala, ei huono aloitus

Ensimmäinen kala ehti juuri päästä takaisin veteen kun Kettu ilmoitti että hänelläkin oli kala kiinni, tälläkin kertaa kelta-valkea Salamander oli ollut liian houkutteleva mereneläville.
Ketun vapa taipui tasaiseen tahtiin eikä kala tehnyt taimenelle ominaisia äkkisyöksähdyksiä vaan vapa pysyi jatkuvasti pienellä mutkalla. Tässä vaiheessa oletimme että kyseessä olisi luodon kupeeseen eksynyt hauki mutta kalan tullessa lähemmäs venettä totesimme että kyseessä oli mukavankokoinen taimen. Ennen veneeseen nostoa taimen päätti vielä tehdä viimeisen syöksyn veneen alta mutta tästäkin selvittiin ja pian kala oli onnellisen kalastajan otteessa kuvattavana.

Kettu ja 60 cm taimen

Pikaisen kuvaussession jälkeen Ketunkin kala päästettiin vielä kasvamaan, pituutta tälle komistukselle oli kertynyt 60 cm ja tallella oleva rasvaevä kertoi siitä, että kyseessä oli luonnossa syntynyt ja kasvanut kala. Kuten kuvasta huomaa, niin myös päivän toinen kala oli ottanut kylkeensä, liekö tullut verkoista vai mistä, tuota en tiedä, samantyyliset jäljet kun olivat kalan molemmilla kyljillä.

Kauden ensimmäiset kalat kävivät siis molemmat kuvauksessa alle 30 minuutin päästä kauden avauksesta, tämän jälkeen kalat kaikkosivatkin jonnekin eikä parin tunnin tarmokas heittely ja paikanvaihto enää tuottanut tulosta.
Parin tunnin tyhjänkalastelun jälkeen totesimme että voisimme vielä käydä koittamassa josko kevään hauet olisivat otilla, kiersimme kolme entuudestaan tuttua kaislikon edustaa ja yhden aikaisemmin väliin jääneen kaislikon edustan mutta tulokseksi jäi vai yksi pohjaan jätetty uistin ja kaislikon edustalta karkuun lähtenyt hauen puikula.

Kaikenkaikkiaan kauden ensimmäinen reissu oli erittäin onnistunut, oikeastaan jatkoimme siitä mihin viime syksyllä jäimme, tosin viime syksyn retkillä kalat keskittyivät aina yhdelle kalastajalle, tällä kertaa jalokalan tartutti kaksi kalamiestä kolmesta.

Tällä viikolla pitäisi sitten lähteä avaamaan kausi Mäntyharjulle, saa nähdä saako allekirjoittanut kalatilinsä mökkimaisemissa auki vai pitääkö vielä odottaa lämpimämpiä vesiä jotta pääsisin saaliin makuun.

Alla vielä muistutus kaikille vastuullisille kalamiehille ja naisille:

”Tiukennetut rajoitukset tulevat voimaan Suomenlahdella valtion yleisellä vesialueella talousvyöhykkeeseen saakka.

Uusien rajoitusten mukaan tällä alueella saaliiksi saadut rasvaeväiset meritaimenet on laskettava välittömästi takaisin veteen ja meritaimenen alamitta nousee 50 senttimetristä 65 senttimetriin.

Vuoden 2013 alussa voimaan tulevat tiukennukset ovat voimassa vuoden 2022 loppuun.”